Rakastan jokamiehenoikeuksia! Metsästä saa käydä hakemassa ilmaiseksi ruokaa niin paljon kuin vain jaksaa kantaa ja niin usein kuin haluaa. Tänä syksynä sienestys onkin tainnut karata minulta lapasesta täysin. Toisaalta ajattelen sen kuntoutuksena ja haluan uskoa siihen, että riittävä altistuminen kaikelle mahdolliselle metsän mikrobiomille saa immuunipuolustusjärjestelmäni tajuamaan, ettei ihan kaikkea tarvitse ottaa uhkana tai mahdollisena parasiittina ja kehittää sitä vastaan vasta-aineita. Niin näin toivon.

Metsää varten on kuitenkin doupattava kunnolla allergialääkkeillä ja mukana kannan avaavan astmalääkkeen lisäksi adrenaliinikynää ja puhelinta, johon olen asentanut 112-applikaation. Eihän sitä koskaan allergikkona tiedä, mikä ötökänpurema saa ylikierroksille viritetyn elimistön tilttaamaan lopullisesti. Tämän tosiasian vuoksi musta huumori kukkiikin meidän perheessä kauniisti, runsaasti ja monin eri tavoin. Sarkasmi on loistava keksintö ja auttaa vaikeiden asioiden käsittelyssä.

Mutta takaisin sienipastaan, joka on sekin lempiruokani. Siihen voi laittaa mitä sientä vain, mutta suosittelen metsäsieniä, koska, no ne ovat luonnon oma tuote, hyvänmakuisia ja ilmaisia. Tosin sieniruokaa valmistaessa kannattaa muistaa, että ne keräävät cesium-137:ää joka on Tsernobylin ydinvoimalan vuoden 1986 tapahtumien muisto ja jonka vuoksi sienet kannattaa kerätä vähän syvemmältä metsästä ja käsitellä joko keittämällä tai kiehauttamalla ne omassa nesteessään ja sen jälkeen huuhtomalla ennen käyttöä. Eviran sivuilta  löytyy ohje sienten oikeaoppisesta käsittelystä cesium-137:n vähentämiseksi. Täytyy kyllä tunnustaa, että saatoin unohtaa tällä kertaa tehdä tuon omassa nesteessään kiehauttamisen jälkeen huuhtelun suppilovahveroille.

Olen tehnyt tätä pastaa herkkutateista, suppilovahveroista, kanttareilleista ja mustatorvisienistä. Mustatorvisienet ovat muuten nykyään jännä juttu -haistelin viimeksi metsässä, että nyt kyllä tuoksuu ihan mustatorvisienelle ja katsoin jalkoihini, ja siinä oli iso ryvästymä niitä.

Viikonlopun herkkuruoan teet tekemällä tämän kotitekoisella pastalla. Valitettavasti gluteenittomat kotitekoiset pastani eivät ole olleet niin hyviä vielä, että niiden reseptejä haluaisin jakaa. Käyttämäni kierreriisipasta löytyy isommista marketeista. Oluthiivahiutaleita, joilla matkin juuston makua, löytyy luontaistuotekaupoista.

Sienipastaan

(maidoton, munaton, gluteeniton, soijaton, pähkinätön, vegaaninen)

(3-4:lle – aktiivinen aika 15 minuuttia)

pasta

225-300g kierreriisipasta (fusilli)

2 litraa vettä

1 rkl suolaa

kastike

1 litra puhdistettuja ja pienittyjä suppilovahveroita, mustatorvisieniä tai herkkutatteja

4 rkl oliiviöljyä

2-3 valkosipulinkynttä

1-2 tl timjamisuolaa

3 tl sitruunamehua

n. 1dl pastan keitinvettä

20 g maidotona margariinia

25-50g lehtipersiljaa

päälle

3-4 rkl oluthiivahiutaleita

1. Laita pastavesi kiehumaan, lisää suola ja keitä pastaa joitain minuutteja vähemmän, kuin pakkauksen ohjeessa lukee (itse keitin 12 minuuttia), sillä pastaa paistetaan vielä kastikkeen kanssa pannulla. Ota 2 dl pastan keitinvettä talteen.

2. Paista sieniä pannulla niin kauan, että kaikki neste on haihtunut (voit tässä vaiheessa siirtää sienet siivilään, huuhdella ja jättää valumaan siksi aikaa kun kuorit ja viipaloit valkosipulia ja lisätä ne pannuun öljyyn yhdessä valkosipulin kera). Lisää öljy ja paista sieniä matalalla lämmöllä 10 minuuttia. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja lisää kypsymään sienien kera öljyyn. 10 min jälkeen lisää timjamisuola, sitruunamehu ja maidoton margariini sekä valutettu pasta. Sekoita, lisää sitten vähitellen pastan keitinvettä, kunnes kastikkeen rakenne miellyttää sinua (itse laitoin 3/4 dl tällä kertaa). Maista, lisää tarvittaessa suolaa.

3. Pese ja hienonna persilja ja lisää pastan sekaan, sekoita.

4. Kata paistinpannu pöytään yhdessä ravintohiivan kanssa, jokainen voi annostella haluamansa määrän ravintohiivaa annoksensa päälle. (Parmesaani käy myös erinomaisesti tähän, mutta en voi maitoproteiiniallergian vuoksi sitä itse käyttää, niin muutkin pöydässä kärsivät).