Nopeat karjalanpiirakat

Tänään minun teki mieli karjalanpiirakoita, mutta kello oli jo melkein kuusi illalla. Meidän lapset on ehkä totutettu liian hyvälle, mutta ruoka-ajat ovat pyhät ja iltapala syödään aina klo 19. Joskus tietysti on joku poikkeus, mutta valtaosin iltapala on seitsemältä. Jos ruoka ei ole ajoissa pöydässä ovat lapset (ja kohta myös aikuiset) kärttyisiä. Laskeskelin, että edellisistä piirakoista oli jo vierähtänyt vuosi. Ai miksi? No, luepa huviksesi riisipiirakoiden tuoteseloste. Löytyy maitoa, vehnää, voita ja ties mitä kiellettyä. Mieliteko kasvoi himoksi ja sitten minun oli vain aivan pakko saada niitä.

Aloin miettiä, että mikä niissä nyt oikein niin kauan vie? Riisipuuron keittäminen. Kaikki muu tapahtuu aika nopeasti, varsinkin jos tekee maltillisen määrän piirakoita. Olin aiemmin päivällä lukenut paikallisesta sanomalehdestä, että oikeissa karjalanpiirakoissa käytettiin ohrapuuroa, riisi kun tuli Suomeen vasta 1900-luvun alussa. Sain ahaa-elämyksen numero kaksi: siksi siis puhutaan riisi- ja karjalanpiirakoista.

Muistan, kuinka lapsena olin paljon loma-aikoina mummolassa. Mummo maatalon emäntänä ja marttana vietti paljon aikaa keittiössä leipoen ja ruokaa laittaen. Taisin kaulia ensimmäisen kerran piirakkakuorta pulikalla alle kouluikäisenä ja yleensä mummo antoikin minun auttaa aina leipoessaan. Paitsi kerran, jolloin hän leipoi joihinkin Marttaliiton isoihin myyjäisiin. Silloin sain katsella keittiön ovelta. Piirakoiden piti kuulemma olla täydellisiä, samankokoisia ja huolellisesti rypytettyjä.

Toinenkin muisto piirakoihin liittyy. Silloin olin todella pieni, sillä toinen mummoni leipoi nämä piirakat. Rintamamiestalon keskellä sijainnut leivinuuni hohkasi kuumuuttaan ja mummo veteli uunista sen edessä olevaan kaukaloon punaisia hiiliä. Minua varoiteltiin olemaan koskematta niihin. Hiilet kerättiin kaukalon yhteen nurkkaan ja peitettiin pellinpalasella. Seuraavaksi mummo lykkäsi käteeni talouspaperiin kietaistun, munavoilla päällystetyn piirakan. Olin niin kiittämätön, kuin vain viisivuotias, tai suurinpiirtein sen ikäinen, voi olla ja sanoin, etten halua syödä sitä, kun ei ole nälkä. Äiti otti sen minun kädestäni ja sanoi syövänsä sen, koska rakasti niitä.

Äidin ja tätien kanssa taas olen leiponut riisipiirakoita sarjatyönä: yksi on kaulinnut kuoret, toinen täyttänyt ja rypyttänyt ne ja kolmas paistanut. Näin on valmistettu talkootöinä isoihin juhliin satoja piirakoita. Itse leivoin ensimmäisen karjalanpiirakat alusta loppuun asti itse lukion myyjäisiin. Silloin oli hyla-maito tullut markkinoille ja trenditietoisena nuorena keittelin siihen riisipuuroa, se oli metkaa, koska puuro muuttui punaiseksi. Hyviä niistäkin lopulta tuli ja uunista tulon jälkeen puurokin oli muuttuneet normaalin väriseksi.

Minulla on siis varsin pitkäkestoinen ja lämmin suhde karjalanpiirakoihin. Kuten varmasti on monella muullakin suomalaisella, jonka sukujuuret ovat Karjalassa.

Niin, takaisin niihin pikaisiin karjalanpiirakoihin. Kuoritaikina on nopea tehdä. Puuron tein tällä kertaa hirssistä ja ohrarouheesta, sen keittää vartissa. Jos käyttäisi pelkkää hirssiä, olisi puuro valmis viidessä minuutissa, mutta minulta loppui hirssi kesken, siksi ohrarouhe. Keitin puuron soijamaitoon ja veteen, ja sen valmistuttua viilensin sen sekoittamalla siihen jääkaappikylmää margariinia 50g verran. Uunin laitoin puuron kiehuessa lämpiämään. Kaulin piirakankuoria valmiiksi viisi kappaletta kerrallaan, täytin ne, rypytin ja nostin pellille. Paistoin kaksi pellillistä kerralla kiertoilmalla +250C 15 min ajan ja dippasin piirakat uunista tulon jälkeen vesi-maidoton margariiniseokseen (jonka sulatin puuronkeittokattilassa uunin ilmanvaihtoaukon päällä) ja nostin leivinpaperilla vuorattuun kulhoon päällekkäin pehmenemään varttitunnin ajaksi pyyhkeellä ja uunikintailla peiteltyinä. Piirakoiden pehmentyessä käytin lapset iltapesulla ja toin iltapalapöytään ajoissa.

Aikaa kolmenkymmenen piirakan tekemiseen meni alusta lautaselle tunnin verran. Hyvä minä! Oma lempparini on karjalanpiirakka (hui, synti! kaupan)perunasalaatilla, meetwurstilla ja kurkulla päällystettynä. Nuorempi lapsi tykkää syödä vain sen meetwustin. Vanhempi lapsi söisi kaikki piirakat, jos vain saisi. Mies kehui, että nämä ovat hyviä.

Olen kehitellyt gluteenitonta riisipiirakkaa, palaan siihen erillisessä postauksessa, kunhan saan tattarikuoren tottelemaan pulikkaa kunnolla. Soijattoman version saat käyttämällä pelkkää vettä puurossa.

Nopeat karjalanpiirakat

(maidoton, munaton, vegaaninen, pähkinätön)

(30 kpl – aktiivinen aika 45 min- passiivinen aika 15min – aktiivinen aika on luonnollisesti pidempi, jos et ikinä ole kaulinut pulikalla tai rypyttänyt piirakkaa)

Puuro

2 dl täysjyvähirssihiutaleita

1dl ohrarouhetta

5dl maustamatonta alpron soijamaitoa

5dl vettä

1tl suolaa

50g maidotonta margariinia

piirakkakuoritaikina

2 dl vettä

1 tl suolaa

5 dl  erittäin hienoja ruisjauhoja (Sunnuntai)

kaulitsemiseen ruisjauhoja

kuoren pehmitys

2 dl vettä

50g  maidotonta margariinia

Puuron levitys

2 dl vettä

  1. Valmista puuro. Kiehauta vesi ja maito ja ripottele koko ajan sekoittaen hirssihiutaleet ja ohrarouhe sekaan. Kiehauta uudelleen ja laske lämpö sen jälkeen miedolle (oman hellan maksimi 12, minimi 1 ja käytin 2 lämpötilaa). Anna kiehua 10-15 min miedolla lämmöllä kannen alla, sekoita silloin tällöin.
  2. Puuron kiehuessa laita uuni lämpenemään +250 C kiertoilmalle. Jos sinulla ei ole kiertoilmauunia, laita lämpötila maksimiin (yleensä +275C). Laita leivinpaperi kahdelle uunipellille.
  3. Valmista kuoritaikina: Sekoita jauhoihin suola ja vesi. Alusta taikina palloksi.
  4. Ota puuro hellalta, sekoita siihen suola ja margariini. Jätä kansi auki jäähtymään siksi aikaa, että teet 5 kuorta.
  5. Leivo pallosta pitkä pötkö. Jaa se 30 osaan. Ota 5 palaa ja peitä loput esim. ylösalaisin käännetyllä leivontakuholla, etteivät ne kuivu. Pyöritä 5 palasta 5 palloa. Ripottele ruisjauhoja pöydälle, litistä yksi pallo jauhojen keskelle, jauhota myös levyn toinen puoli ja pyöritä pulikan avulla litteä, ohut levy. Varo repimästä ruiskuorta kauliessasi. Siirrä sivuun ja toista sama lopuille neljälle pallolle.
  6. Laita lasiin 2 dl kylmää vettä, kasta ruokalusikka veteen ja ota ruokalusikallinen puuroa kattilasta, aseta se yhden kuoren keskelle, levitä varovasti vähän ja laita lusikka takaisin veteen odottamaan. Nosta kuoren oikea ja vaen reuna puuron päälle, sinuun päin ja sinusta pois päin oleva reuna jää auki. Rypytä itsestäsi poispäin molempien käsien etusormea, peukaloa ja keskisormea apuna käyttäen varovasti niin, ettei kuori repeä. Taita lopuksi avoimet päät kohta keskustaa. Nosta valmis piirakka uunipellille. Toista lopuille neljälle kuorelle sama. Voit tehdä sarjatyötä siten, että täytät kuoret ensin ja rypytät sitten. Toista viiden sarjoissa lopuille 25 palalle sama.
  7. Paista molemmat pellilliset kiertoilmauunissa 15 min ajan. Sulata samalla maidoton margariini kattilassa ja lisää vesi sitten. Vaihda peltien paikkaa paiston puolivälissä ja käännä samalla uunin luukun puoleinen reuna uunin takaseinään päin, piirakat kypsyvät näin tasaisemmin. Piirakat ovat valmiita, kun ne ovat saaneet väriä.
  8. Ota pellit uunista. Dippaa ruoanlaittopihtejä apuna käyttäen kaikki piirakat vesi-rasvaseokseen ja pinoa leivinpaperilla vuorattuun kulhoon. Peitä leivinliinalla ja vaikka uunikintailla ja anna piirakoiden pehmetä 15 min ajan.
  9. Nauti esimerkiksi munavoin eli maidottomaan margariiniin tehdyn munavoin kanssa (siihen tulee 50g maidotonta margariinia (tummansininen keiju), ½tl suolaa ja 2 kovaksikeitettyä kananmunaa hienonnettuna, sekoitat vain yhteen ja maidoton munavoi on valmis).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s