Injera

Kävin kymmenisen vuotta sitten ensimmäisen kerran Washingtonissa Yhdysvalloissa. Ensimmäisenä iltana minä ja ystäväni nousimme taksiin ja pyysimme kuljettajaa viemään meidät jonnekin, mistä saa hyvää ruokaa. Taksi pysähtyi etiopialaisen ravintolan eteen. Pöytäliinana toimi ruisleivältä tuoksuva ja siltä lähes maistuva lettu, jonka päälle oli nostettu kekoja erilaisia muhennoksia. Kaikki maistui hyvältä ja jälkiruoaksi nauttimamme hunajaviini oli niin hyvää, että olisin voinut ostaa sitä kotiinkin. Vasta pari vuotta sitten opin, että syömieni lettujen nimi on injera, mutta sitä hunajaviiniä en ole löytänyt mistään!

Teff-jauhotkin ovat päätyneet keittiööni vasta ruoka-aineallergioiden myötä, joten kun ajattelen keittiökaappini sisältöä ennen ja jälkeen, on allergisoituminen monipuolistanut omaa ja perheeni ruokalistaa!

Teff on monipuolinen, maukas ja ravinteikas jauho. Se on yksi ensimmäisiä viljeltyjä hyötykasveja nykyihmisen historiassa ja injera-leipää on tehty jos ei tuhansia niin ainakin satoja vuosia. Teff on gluteenitonta luonnostaan ja sitä löytyy ainakin tummaa ja vaaleaa lajiketta. Yleensä injera-reseptiin lisätään vähän gluteenipitoisia jauhoja leivonnan helpottamiseksi, mutta ajattelin haastaa itseni ja kokeilla, onnistunko valmistamaan näitä ohuita leipiä pelkästään teff-jauhoista, johon ymmärtääkseni injeraa säännöllisesti syövissä kulttuureissa pyritään.

Kolme päivää käyttämistä huoneenlämmössä riitti omaan suuhuni sopivan happamuuden saavuttamiseen, vaikka alkuperäinen resepti suositteli viittä päivää teff-jauhoissa olevien luontaisten hiivojen heräämiseen. Sitko luodaan keittämällä sitkokiisseli osasta käytettyä teff-jauhoa ja puhdasta vettä, kiisseli sekoitetaan loppuihin käytettyihin jauhoihin ja vettä lisätään se verran, että taikina on paksumpaa kuin lettutaikina, mutta ohuempaa kuin amerikkalaisten pannukakkujen taikina.

Injerat paistetaan perinteisesti isolla, pyöreällä savilaatalla, joka kuumennetaan. Muurinpohjapannu voisi varmaan toimia muuten hyvin, mutta sitä on vaikeaa peittää kannella. Päädyin itse kaappini suurimpaan paistinpannuun ja isoon silikonikanteen. Paistaminen oli vaikeaa ja useampi lettu hajosi tai kuplia ei muodostunut ennen kuin ymmärsin, että paistinpannun pitää olla todella kuuma ennen kuin taikinaa kaadetaan siihen.

Lettujen maku oli hyvä, juuri sellainen, kuin muistin, mutta sen verran isotöinen ja oikeasti vaikea paistettava tämä resepti on, että taidan jättää kaapin kätköihin odottamaan niitä ruuhkavuosien jälkeisiä aikoja.

Injera

(Maidoton, munaton, gluteeniton, soijaton, pähkinätön, vegaaninen)

(12? – aktiivinen aika 1h – passiivinen aika 5vrk)

Raski

4dl teff-jauhoa

6dl vettä

Sitkokiisseli

1dl valutettua raskia

2 dl vettä

Taikina

Loput raskista

Sitkokiisseli

1.5-2dl vettä

1. Mittaa jauhot leivinkulhoon, mittaa vesi päälle ja sekoita lusikalla. Peitä leivinliinalla ja anna seistä huoneenlämmössä 3 vrk ajan. Tarkista päivittäin, jos seos uhkaa kuivua, lisää vettä.

2. Kaada pinnalle kertynyt käymisliemi viemäriin. Mittaa sitkokiisselin ainekset kattilaan, kuumenna ja vatkaa koko ajan ja kun seos paksunee, ota pois levyltä ja lisää lopun raskin joukkoon. Lisää vesi ja vatkaa tasaiseksi.

3. Paista ohuita lettuja kuumalla paistinpannulla niin, että letun pinnalle nousseet ilmakuplat hyytyvät. Peitä paistinpannu kannella, sammuta lämpö pannun alta ja anna kypsyä kannen alla pari minuuttia, kunnes lettu on kypsä. Kaada isolle lautaselle (älä yritä nostaa lastalla, valmis lettu repeää herkästi).

4. Nauti heti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s